Loppurutistus ja elämää vaalien jälkeen

Blogin tarkoituksena oli avata kokemusmaailmaani kunnallisvaaliehdokkaan näkökulmasta. Nyt kun vaalit ovat ohi ja sain ääniä sen verran, että minusta tulee varavaltuutettu ja saatan saada jonkun lautakuntapaikan, niin on aika pysähtyä pohtimaan mitä jäi käteen ja mitä kaikkea se vaati. 

Ehdokkaaksi asettuessani minulla ei juurikaan ollut aavistusta siitä, mitä kaikkea ehdokkuus toisi tullessaan. Aikakin huomasin  aktivoituneeni seuraamaan tarkemmin paikallis- ja valtakunnan politiikkaa. Jotenkin minulla heräsi kiinnostus ympärillä olevien ilmiöiden selvittämiseksi ja ehkä aloin myös paremmin ymmärtää asioiden taustalla vaikuttavia asioita. Oli myöskin mielenkiintoista tehdä muutama lehtikirjoitus. Hienoa oli se, ettei kampanjaa tarvinnut toteuttaa yksin, vaan pääsin osaksi mukavaa porukkaa. Lopella on ollut myös hienoa huomata se, että eri puoleet tekevät yhteistyötä. 

Kesällä on ollut muutama tapaaminen keskustalaisten kanssa virallisemmin ja vapaamminkin. Olimme Perunankukkamarkkinoilla tarjoamassa kiitoskahveja ja tänään on tiedossa saunailta. Olen oikeastaan kovin helpottunut siitä, että pääsin varavaltuutetuksi. Koen, että tämä on oikein oiva paikka tutustua kunnallispolitiikkaan ja ottaa oppia konkareilta. Se, miksi lähdin mukaan ehdokkaaksi, johtui ehkä kaikista eniten siitä, että olen ollut kiinnostunut kasvatus- ja sivistyslautakunnan paikasta. Olisi toivottavaa, että tälläisissa lautakunnissa olisi myös kasvatusalan ammattilaisia. Katsotaan, toteutuuko toiveeni syksyllä, kun paikkoja jaetaan. 

Myös blogin kirjoittaminen on ollut uusi ja kiva juttu. Ensimmäinen postaukseni saavutti lähes kaksisataa lukijaa. Katsotaan, jospa blogin kirjoittelu jatkuu syksyllä. Nyt nautin vain lomasta ja helteestä. Kiitos sinulle lukijani, joka olet jaksanut käydä lukemassa kirjoituksiani ja ihanaa kesää juuri sinulle:)