Ristiriitainen olo

Tälläisia kokouksia meillä pidetään paikallisesti Keskustalaisten kesken.

Olen nyt muutaman viikon aikana huomannut, että ehdokkaana oleminen aiheuttaa minussa vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Tai oikeastaan se, että itseään pitäisi tuoda mahdollisimman paljon esille, mutta kuitenkin vain sen verran ettei ärsytä ketään liikaa. Vai onko sekin parempi, että jää edes jotenkin mieleen? Kuka sitäkin sitten arvioi ja millä mitta-asteikolla? Tulin siihen tulokseen, että elämässä ei ole mahdollista aina miellyttää kaikkia. Välillä joutuu toimimaan siten, mikä tuntuu itselle hyvältä ja sopivalta. Eikä kenenkään ole pakko käydä lukemassa blogiani tai mitään muutakaan vaaleihin liittyvää julkaisua. Päädyin siihen, että julkaisen juttuja kun on asiaa.

Olen kuitenkin ollut äärimmäisen ilahtunut siitä, että aika moni on käynyt lukemassa minun blogiani. Suurin osa lukijoista on todennäköisesti minun Facebook ystäviäni ympäri Suomea, joten eihän nämä minun kirjoitukseni välttämättä kauheasti anna minulle lisä-ääniä. Ehkä kuitenkin ajattelen, että voin lisätä ihmisten tietoisuutta ja vaikuttaa myöskin siten ihmisten elämään. Pääsen siis näinkin politiikan syvimmän olemuksen äärelle☺️ Ajatusten kirjoittaminen on selvästi keino jäsentää omia ajatuksia ja olen huomannut pitäväni vaalikoneiden täyttämisestä. Miten tärkeitä asioita pääseekään pohtimaan. Sellaisia asioita, joita ei muuten tulisi arjessa miettineeksi. Pitäiskö Lopen kunnan osallistua Pride-liputukseen tai pakolaisten vastaanottamiseen.

Korona asettaa selvästi haasteita omalle kampanjoinnille. Eihän minulla tietysti ole kokemustakaan mistään muusta, mutta onhan tälläinen eristäytynyt elmäntapa vaikeaa vuorovaikutukselle. Ja vaikka osa ihmisistä on somessa, niin ei siellä ole kaikki. Minun ei ole oikein mahdollista jalkautua toreille ja muihin kampanjointitilaisuuksiin, kuten ei muidenkaan ehdokkaiden. Onkin puhuttu, että nämä ovat somevaalit. Alkuun ajattelin pitäväni hyvin matalaa profiilia. Pohdin, etten tee minkäänlaista kampanjointia asian eteen. Tajusin kuitenkin, että jos heittäydyn täysin passiiviseksi, niin ihmiset voivat myös ajatella, etten ole tosissani. Jos en jaksa nähdä vaivaa edes tässä vaiheessa, niin kuinka näkisin vaivaa myöhemminkään. Jotain on siis tehtävä enemmän tai vähemmän näkyvästi. Olen saanut tällä viikolla yhden kirjoituksen valmiiksi, joka ehkä julkaistaan jossakin paikallisessa lehdessä.

Mietin vielä, että jos voisin lisätä neljännen vaaliteeman, se olisi varmaakin: äänestä ketä haluat. Etsi henkilö, kuka herättää luottamusta ja kuka ajaa juuri sinun asioitasi. Kunnanvaltuuston rikkaus on juurikin eri taustoilla ja kokemuksilla varustetut ihmiset, joiden tarkoituksena on puhaltaa yhteen hiileen yhteisen hyvän nimissä. Etsi siis joukkuepelaajia ja rauhanrakentajia. Etsi henkilöitä jotka osaavat keskustella ja uskaltavat avata suunsa, mutta jotka osaavat myöskin kuunnella.