Ajatuksia koulukiusaamisesta ja varhaisesta tuesta
Erityisopettajan työ on monipuolista ja palkitsevaa. Saan olla aitiopaikalla seuraamassa pieniä
ihmeitä, sekä oppimisen oivalluksia ja sitä, kun lapsi alkaa luottaa omiin kykyihinsä.
Koska teen työtä lasten kanssa, joiden haasteena on oppimisen, keskittymisen, käyttäytymisen
tai motivaation pulmat, olen oppinut ymmärtämään mikä merkitys tuella on etenkin näille lapsille.
Tällä hetkellä käydään kovaa keskustelua siitä, että koulukiusaajien rangaistuksia pitäisi
koventaa ja kiusaamiseen pitäisi puuttua tehokkaammin. Olen itsekin sitä mieltä, että joissakin
tapauksissa ei voida puhua enää kiusaamisesta, vaan pitäisi puhua kouluväkivallasta.
Ja ehdottomasti, meillä täytyy olla keinot puuttua tähän.
Kohta kaksi vuosikymmentä koulumaailmassa työskennelleenä, minun täytyy sanoa, että suurin
osa opettajista varmasti yrittää puuttua kiusaamiseen. Aika paljon opettajien työajasta menee
riitojen selvittämiseen ja aina välillä joutuu pohtimaan, onko kyseessä kiusaaminen vai yksittäinen
riitatilanne. Kiusaamiseen on yleensä helppoa puuttua, jos kiusaaminen tulee opettajan tai
vanhemman tietoon. Hankalaa on se, että iso osa kiusaamisesta tapahtuu piilossa ja on usein
niin huomaamatonta, että kiusatunkin on vaikea kertoa, miksi hänestä tuntuu siltä, että toiset
kiusaavat, varsinkin jos se on henkistä pahoinpitelyä ja syrjintää. Erityisen ongelmallista on se,
että kiusaaminen on siirtynyt nettiin sekä someen ja tapahtuu usein myös vapaa-ajalla. Tällä
hetkellä keskimäärin 6-7% prosenttia peruskouluikäisistä kokee kiusaamista viikottain, joka on
todella surullista ja väärin. (THL 2017)
Koulukiusaamisen ehkäisyssä avainasemassa on tietoisuuden lisääminen kiusaamisen eri
muodoista ja turvallisen ympäristön rakentaminen, jotta lapsi uskaltaa tulla kertomaan
kiusaamisesta aikuiselle. Kiusaamista täytyy seurata ja asioita täytyy kirjata ylös, jotta tilannetta
voidaan tarkkailla. Koulusta pitäisi myös löytyä aika ja paikka näille asioille. Monille asia voi olla
niin arkaluontoinen, ettei oppilas halua kertoa siitä omalle opettajalleen. Joillakin voi olla niin
paljon pelkoa ja ahdistusta kiusatuksi tulemisen takia, että he tarvitsevat kuraattorin tai
koulupsykologin apua. Näiden palvelun turvaaminen on todella tärkeää.
Mielestäni näitä palveluja ei pidä joutua odottamaan viikkokausia.
Miten voisimme ehkäistä koulukiusaamista? Perustavanlaatuisempi vastaus piilee ehkä
kysymyksessä, kuinka voisimme kasvattaa ehjän lapsen? Kuinka kasvattaa lapsi, jonka itsetunto
on niin vahva, ettei hänen tarvitse alistaa muita, saadakseen itselleen kokemuksen
paremmuudesta? Kuinka tukea niitä lapsia, joiden impulssikontrolli on heikko ja he toimivat
hetken mielijohteesta? Miten autamme lapsia, joiden vuorovaikutustaidoissa on puutteita, eikä
heillä ole taitoja toimia lapsiryhmässä? Nämä ovat kuitenkin niin kovin usein niitä lapsia, jotka
muut kokevat kiusaajina. Auttaako se, että näitä lapsia rangaistaan siitä, että heidän on vaikea
asettua toisen asemaan ja ymmärtää tekojensa seurauksia? Helpottaako se heidän tunnetaitojen
oppimista, että heidän tekojaan puidaan oikeudessa tai vanhemmat maksavat sakkoa?
Osa kiusaajista on sosiaalisesti hyvin älykkäitä ja he osaavat manipuloida muita taitavasti.
On todettu, että kiusaajilta puuttuu kyky tuntea empatiaa. Huolestuttavaa on myös se, että
kiusaajat ja kiusatut tekevät kolmanneksen kaikista nuorten rikollisuudesta.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koulukiusaamiseen pitää puuttua entistä voimakkaammin,mutta en välttämättä usko siihen, että pelkkiä rangaistuksia lisäämällä saavutamme pidemmällätähtäimellä kestäviä tuloksia. Tohtori Gellinin väitöskirjan(2019) mukaan, kiusaajienrankaiseminen ei tuota tulosta, koska uhrit salaavat kiusaamisen kostoa peläten. Hän ehdottaaratkaisumalliksi kouluihin vertaissovittelua ja kotien tueksi Souranderin kehittämää voimaperhe-mallia. Näistä molemmista on saatu vahvaa näyttöä sille, että menetelmät ovat toimineet ja niistäon ollut merkittävää apua asianosaisille.
Tunnetaidot karttuvat harjoittelemalla, ihan kuten lukutaito tai matemaattiset taidot. Jotta
tunnetaitoja voidaan opettaa, se vaatii henkilökunnan kouluttamista ja systemaattista
suunnitelmaa, kuinka se saadaan osaksi koulujen ja päiväkotien arkea ja opetustuokioita.
Haaveilen siitä, että jonakin päivänä kouluissa ei opetettaisi katsomusaineita, vaan meillä olisi
yksi yhteinen oppiaine, joka olisi sekoitus elämänkatsomustietoa ja tunnetaitoja. Silloin kun
tunnetaidot saadaan osaksi opetussuunnitelmaa, jokainen kaupunki, kunta ja opettaja joutuvat
sitoutumaan siihen, että lapset saavat tunnekasvatusta kouluissa. Maassa jossa itsemurhaluvut
ovat jatkuvasti maailman kärkisijoilla, masennuslääkkeiden myynti huipussaan ja alkoholin
aiheuttamiin haittoihin kuluu verorahoja vuositasolla miljardeja, voisi olla syytä pohtia
tunnekasvatuksen tärkeyttä. (vuonna 2012 kului alkoholin aiheuttamiin haittoihin 2 miljardia,
joista pelkästään alkoliperäinen työkyvyttömyys haukkasi 112 miljoonaa euroa) Suomi johtaa
myös Euroopan työpaikkakiusaamistilastoja. Näyttää siis vahvasti siltä, että pelkkä aikuiseksi
kasvaminen, ei tee ihmisestä automaattisesti empaattista.
Kahdeksantoista vuoden pitkittäistutkimus lapsuudesta (Ristikari ym., 2018) osoittaa,
että lähes puolet lapsista kohtaavat lapsuutensa aikana yhden tai useamman seuraavista
riskitekijöistä: vanhempien ero tai vanhemman kuolema. Vanhempien matala koulutustaso
tai vähintään toiselle vanhemmalle kohdistettu toimeentulotuki ja vanhemman psykiatrinen
diagnoosi. Useinhan nämä ongelmat vielä kasaantuvat samalla lapselle tai perheelle.
Suurin yksittäinen psykiatriseen hoitoon ohjautuva ryhmä (5–12-vuotiaiden joukossa)
koostuu lapsista, joilla on tarkkaavaisuus- ja käytösongelmia. Hoitoon ohjaudutaan myös
ahdistuneisuushäiriöiden, autisminkirjon häiriöiden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja
masennuksen vuoksi (Huikko ym., 2017). Lasten ja nuorten mielenterveydenhäiriöitä voidaan
ennaltaehkäistä kuitenkin tehokkaasti (Siegenthaler ym. 2012, Reiss 2011) vaikuttamalla lapsen
lähiyhteisöön ja erityisesti vanhemmuuteen. Kun lapsi kohtaa yllämainittuja haasteita, hänen
yksi tärkeä selviytymistä vahvistava asia on se, kuinka hän pystyy tunnetasolla käsittelemään
nämä asiat.
Vanhemmat ovat nyky-yhteiskunnassa kasvatushaasteiden kanssa kovin yksin. Korona ja
digiaika eivät varmastikaan ole helpottaneet tilannetta. Myös vanhemmat tarvitsevat tukea
kasvatustyöhönsä matalalla kynnyksellä. Kuinka kunta voisi paremmin tukea vanhemmuutta?
Ihmisen henkinen hyvinvointi rakentuu vahvasti sen varaan, että hän pystyy säätelemään ja
sanoittamaan omia tunteitaan. Sen lisäksi hänen täytyy ymmärtää muiden tunteita ja syy- ja
seuraussuhteita. Nämä taidot alkavat rakentua varhaisessa vuorovaikutuksessa ja niiden
kehittymistä on mahdollista tukea lapsen kasvuympäristössä.
Hallitus julkaisi 14 toimenpidettä tammikuussa 2021, joilla se aikoo ehkäistä koulukiusaamista.
Ainakin varhaiskasvatukseen aiotaan lisätä tunnekasvatusta ja kouluihin kuraattoreja ja
koulupsykologeja. Kiusaamiseen voidaan jatkossa puuttua myös moniammatillisella
oankkurimallilla, jossa koulun kanssa toimii yhteistyössä poliisi, sairaanhoitaja, nuoristyöntekijä
ja sosiaalityöntekijä . Myös sairaalaopetusta aiotaan lisätä. Nähtäväksi jää, kuinka nämä
toteutetaan kunnallisella tasolla. Tämä on minun sydäntäni lähellä oleva asia, johon toivoisin
voivani vaikuttaa omassa kunnassani.
Lähteet:
https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/art-2000007732681.html
https://www.city.fi/yhteiskunta/kiusaajan+muotokuva/2638
https://yle.fi/uutiset/3-11756176.
Kommentit
Lähetä kommentti